SUVIVIRSI

Viimeistään tällä hetkellä useissa kodeissa käy hyörinä - ensi viikolla moni nuori sekä aikuisopiskelija saa päätökseen pitkän tien ja juhlat voivat alkaa!

On hetki aikaa kerätä voimia ja sen jälkeen aloittaa uusilla haasteilla. Pää pyörällä ajatuksia mihin asetun, mikä on paikkani? Elämännälkä on kova ja niin pitääkin.

Luin Helsingin Sanomista Roosa Murron kolumnin ja jotenkin toivoisin että kaikki eivät ajattelisi ihan samoin.
 Koulutus ja elämässä eteen päin pääseminen sekä pärjääminen ovat tärkeitä asioita, mutta huolestuttavaa on mielestäni se jos nuoret unohtavat elää! En tarkoita että kaikkien pitäisi heittää reput selkään ja etsiä itseään Intian vuoristossa ikuisuuksia, mutta pieni hengähdystauko on kai jokaiselle ja jokaikäiselle tarpeen.
Monien mielestä varmaankin "hullu ajatus" mutta, valtion säätämä "pakollinen" irtiotto - armeija, antaa myös aikaa miettiä mikä minä olen. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär. Välivuosi sekin on, vähän erilainen - helppoa se ei aina ollut, ja onko siinä käskyttämisessä sitten järkeä, siihen en ota kantaa, mutta varmaankin siellä moni asia asettui paikoilleen. Ja nythän tytötkin voivat halutessaan tehdä samoin. Lisäksi onneksemme on monia muitakin tapoja;  kuka lähtee vapaaehtoistyöhön, kuka maailmalle ja osa jatkokoulutukseen hetimiten.

Parasta on valitsemisen vapaus ja tärkeää kuunnella ihan itseään!

Minulle, henkilölle, joka käy melko lailla aina täysiä, kuten Duracell-pupu, haluan kaiken heti tai mieluiten olisi pitänyt olla jo. On ollut äärettömän haastavaa ja nautinnollista aloittaa puutarhurina. Mikään ei valmistu heti. Varmuutta ei ole mistään. Jos saan satoa, onnistuuko kuivaus? Tuleeko hometta? Tuholaisia?
Joka päivä käyn juttelemassa kasveilleni ja odotan innolla mitä maasta työntyy. Nuorisoni pitää minua täysin kajahtaneena - joskin se ei lie heille outoa;o)

Olen löytänyt odottamisen ilon ja opin koko ajan, että kaikkea ei voi suunnitella etukäteen ja tärkeintä - suunnitelmia on lupa muuttaa!

 NYT NAUTITAAN JA JUHLITAAN - ONNEA KAIKILLE!!!