Takana kansallinen Korvapuustipäivä ja Leivontaviikko - ne jos mitkään tuovat hyvää tuoksua ja ihania makujälkiä unohtamatta.
Ruokaan ja sen tuoksuihin/hajuihin suhtaudutaan tänä päivänä melko kaksijakoisesti. Mielestäni, olen siis syntynyt 60-luvulla, parasta oli kotimme rappukäytävässä leijuileva, herkullinen, monien eri ruokien tuoksusekamelska. Kun tulit koulusta tai leikkimästä, nälkä oli hirveä ja tiesit että kotona on jotain HYVÄÄ!! Jos ei kotona niin naapurilla. Meillä taisivat talon "kakarat" kuljeskella aika huolettomasti kodista toiseen ja aina sai lautasen pöydälle jos oli ruoka-aikaan paikalla, vaikka periaatteessa äidit vannottivat, että ruoka-aikaan kotiin...Valikoivia lapsia jo silloin?
Minun yksi hassuin makumuistoni (joka ei todellakaan ole varmasti niitä kuliranismin huippuja) on alakerran naapurin, Ullan (hei vaan ja terveisä;o) äidin laittamiin voileipiin. Ullan äiti oli töissä (kuten jo useimmat äidit pikkuhiljaan siihen aikaan) ja hän laittoi Ullalle aina eväsleivät kun neitokainen saapui koulusta kotiin. Leipä oli (taivaallista) hiivaleipää, en koskaan kysynyt mistä se oli peräisin, eikä kotona, 2 krs. ylempänä saatu leipä maistunut ikinä niin hyvälle. Päällä reilusti voita ja sipulimakkaraa. Sitä sitten mutustelimme maidon kanssa ja punoimme elämän juonia. Muutamia viikkoja myöhemmin Ullan äiti oli laittanut kaksi leipää lisää, joten olin paljastunut. Kiitos!
Pahin kokemukseni taas oli mummoni, joka muuten hemmoitteli minut piloille herkkuruoilla, keittämä kesäkeitto - tänä kesänä tein vasta ensimmäisen omani, hurjasti mukaellen ja pidin siitä;o)
Nämä eivät jääneet ainoiksi makumuistokseni, niitää riittää meillä kaikilla ja paljon. Pitääkin olla ja mistäs ne tulisivat jos ei anneta hajujen/tuoksujen sekä makujen olla ja elää!
Kerron vielä pienen otteen elävästä elämästä, joka sijoittuu edelliseen kotitalooni muutaman vuoden takaa:
Isännöitsijältä saapui kirje jossa kaksi naapuriamme oli valittanut siitä että meiltä tulee ruoanhajua rappukäytävään iltaisin noin klo 19.00 aikoihin. He eivät voi olla kotona, koska heille tulee paha olla. Meitä pyydettiin tarkistamaan ilmastointimme ja välttämään häiritsevää ruoantekoa.
Voitte arvata mitä vastasin? Onneksi seitsemän muuta naapuriamme viihtyivät hyvin illallispöydässämme ja saimme yhtiökokouksessa virallisen luvan laittaa viisihenkiselle perheellemme ruokaa, ilman ehtoja.
Että näin meillä, keskellä Helsinkiä ja vielä 2000 luvulla!
Nyt asiaan josta otsake mainitsee...(tästä olisi tullut huonot pisteet äikän aineessa...;o) eli olemme tehneet ensimmäisen erän huonetuoksuja, niin pitkälle kuin omista tuotteista onnistuu eli tarjolla on kahta eri tuoksua:
LAVENTELI
joka on miellyttävä, raikastava ja rentouttava tuoksu niin kylpy- kuin makuuhuoneeseenkin.
KANELI
mikä taas näin joulufriikin ajatusmaailmassa toimii hyvin pimeinä syysiltoina!
Tuoksun idea on siinä, että ne ovat kahdessa eri pullossa ja voit itse säädellä vahvuuden helposti. Niitä ei "polteta" vaan aineet sekoitetaan pienisuiseen astiaan ja sieltä tuoksu vienosti kulkeutuu haluamaasi tilaan.
Mutta nyt taas "hajuhommiin" eli 3 kg:n ahvenfilekasan kimppuu! Onneksi vielä on jäljellä rosmariinimerisuolasaippuaa joka vie kalan hajun sekä kokkailen nyt tilassa jossa ei ole naapureita;o)
Lempeää loppuviikkoa toivottavat
kalamies Höger ja Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti